9. Jeesus opettaa ja tarjoaa tulevaisuuden ja toivon
”Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ’Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.’ Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
’Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.’”
Luuk. 15:2–10
Kolme vuotta kestäneen toimintakautensa aikana Jeesus opetti paljon. Hänen opetustensa sisältö ei ollut ”self-helpiä”, ohjeita oman elämän paranteluun, vaan itse asiassa päinvastoin: sen tavoite oli opettaa ihmiset luottamaan omien mahdollisuuksien ja ponnistelujen sijasta Jumalaan. Jeesus opetti usein kertomalla kertomuksia ja vertauksia, joihin kuulijan oli helppo samaistua. Kuulija sai niiden kautta tehdä itse oivalluksia ja siksi ne myös jäivät paremmin mieleen. Opetusten keskeinen sisältö oli taivas eli Jumalan valtakunta. Sen kuningas on Jeesus ja sen rajat ja lait määrittelee Raamatun sana. Jumalan armon takia tuossa valtakunnassa on aivan omanlaisensa toimintaperiaatteet. Jeesuksen piti opettaa niitä usein ja monella tavalla, koska ne eroavat siitä, miten ihminen luonnostaan ajattelee ja toimii.
Jeesus opetti erilaisia ihmisryhmiä hiukan eri tavoin. Omia opetuslapsiaan hän valmisti opetuksillaan siihen lähetystehtävään, joka heitä odotti Jeesuksen taivaaseen astumisen ja helluntain jälkeen. Jeesus muistutti heitä, että hän itse on ainoa tie Jumalan luokse (Joh. 14:1–7). Suurille kansanjoukoille hän opetti perusasioita Jumalasta ja siitä, millaista elämää hän haluaa meidän elävän. Uskonnollisia juutalaisia hän muistutti siitä, että jokainen ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa – ja että hän itse on se Messias, jota he odottavat.
Nyt Jeesusta oli kuuntelemassa julkisyntisiä ihmisiä ja uskonnollisia juutalaisia. Toiset olivat väheksyttyjä ja juutalaisen seurakunnan ulkopuolelle jätettyjä. Toisia katsottiin ylöspäin, koska he näyttivät täyttävän juutalaisten uskonnollisen lain. Jeesus opetti kertomuksellaan kumpiakin: Omaan uskonnollisuuteensa luottavat fariseukset ja lainopettajat saivat kuulla, että Jumala haluaa pelastaa myös ne, jotka ovat lähteneet hengellisesti omille teilleen ja tehneet syntiä. Syntiset kuulivat, että Jumala kaipaa heitäkin luokseen ja hekin ovat tervetulleita hänen valtakuntaansa.
Jeesuksen opetukseen ja hänen tarjoamaansa pelastukseen voi edelleenkin reagoida näillä kahdella tavalla: ”Pärjään omillani” tai ”Olen liian syntinen”. Mutta on kolmaskin tapa, ja siihen Jeesuksen opetus tähtäsikin: häneltä voi pyytää anteeksi harha-ajatuksiaan oman uskonnollisuuden varassa pärjäämisestä ja kaikkia niitä syntejä, joiden takia on joutunut kauas Jumalasta – ja ottaa vastaan hänen anteeksiantamuksensa. Jeesuksen käsiin voi jättää koko elämänsä.
”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.”
Room. 8:24