1. Raamatun Jumala

”Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden? Se on taivasta korkeampi – miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi – mitä siitä tiedät? Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.”
Job 11:7–9

”Jumala on meille pelastuksen Jumala. Herra, Herra pelastaa kuolemasta.”
Ps. 68:21

”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.”
Ilm. 4:8

Kolmiyhteinen Jumalamme on ainoa, jota ei ole luotu – kaikki muu on hänen luomistyönsä tulosta. Ihminen on ainoa olento, jonka Jumala on luonut kuvakseen ja jonka kanssa Jumala kommunikoi sanansa kautta. Jokainen kivi, eläin ja kasvi on Jumalan luoma, ihmisen viisaaseen ja vastuulliseen hallintaan annettu. Jumala on jatkuvasti aktiivinen, hänen luomistyönsä jatkuu koko ajan.

Jumalan voima on paljon suurempi kuin pystymme koskaan ymmärtämään. Hän hallitsee koko maailmaa ja luo jatkuvasti uutta. Voimme ihailla ja ihmetellä hänen tekojaan luomakunnassa ja myös itsessämme: Miten valtavia ovat galaksit, miten upeaa taidetta ovat mahtavat vuorijonot ja vaatimattomimmatkin niityn kukkaset ja linnut. Miten hienosti ihmisen ruumiin eri osat toimivat yhdessä ja mitä kaikkea aivoillamme, silmillämme, suullamme, käsillämme ja jaloillamme pystymmekään tekemään!

Luotua luontoa ei kuitenkaan saa palvoa ja pitää Jumalana. Raamatussa Job pohti näin: ”Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään, niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia? Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.” (Job 31:26–28)

Raamatun mukaan ihminen saa palvoa vain Luojaa. Kaiken luodun palvominen on kielletty. Jumala itse ei tarvitse mitään konkreettisia esineitä tai rituaaleja. Sen sijaan esimerkiksi Jumalan kunniaksi sävelletty hengellinen musiikki, kauniit kirkkotilat koristeineen tai jumalanpalveluksen kaava on tarkoitettu ihmisen käyttöön, jotta hän voisi helpommin ymmärtää Jumalaa ja yhdessä toisten kanssa olla häneen yhteydessä. Kolmiyhteistä Jumalaa palvellaan toisia ihmisiä palvelemalla.

Jumala rakastaa ihmistä niin paljon, että hän teki hänen yhteyteensä kelpaamatonta syntistä ihmistä varten pelastussuunnitelman ja toteutti sen. Jumala haluaa luoda henkilökohtaisen suhteen jokaisen ihmisen kanssa. Kristinuskossa onkin kysymys suhteesta kaikkivaltiaan Jumalan ja syntisen ihmisen välillä. Jumala on Isä ja me olemme hänen rakkautensa kohteita.

”Etkö ole jo oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.”
Jes. 40:28

Lyhyesti

Kristinuskon kolmiyhteinen Jumala

Kristinuskon Jumala on yksi, mutta kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on maailman luoja, lunastaja ja pyhittäjä. Kukaan tai mikään muu ei ole samalla tasolla Jumalan kanssa eikä hän jaa asemaansa kenellekään muulle. Hän on koko luomakunnan Herra ja täydellinen auktoriteetti. Mitään ei tapahdu ilman Jumalan tahtoa tai sallimusta.

Isä on kaikkivaltias maailmankaikkeuden Luoja, joka on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Jeesus (Poika) syntyi maailmaan osoittaakseen elämällään, opetuksillaan, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, millainen Jumala on: rakastava, kaikkivaltias ja kuolemankin voittaja. Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää ihmisessä uskon Jeesukseen henkilökohtaisena syntien sovittajana ja Vapahtajana.

Jumalan palveleminen

Raamatun Jumala ei vaadi itselleen palveluksia, vaan kunnioitusta. Jumalaa ei lähestytä, miellytetä tai palvella meditaation tai henkioppaiden ohjeiden avulla. Jeesus antoi elämällään esimerkin siitä, mitä Jumalan palveleminen syvimmältään on: se on toisten Jumalan kuviksi luotujen ihmisten rakastamista ja heidän hyväkseen toimimista. Palvelemme Jumalaa tekemällä arkisen työmme mahdollisimman hyvin, koska siitä hyötyvät lähimmäisemmekin. Voimme monin keinoin, esimerkiksi taiteen avulla, ylistää Jumalaa ja saada sen kautta muutkin ymmärtämään hänen suuruuttaan. Raamatunopettajat ja esirukoilijat palvelevat lähimmäisiään hengellisesti. ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle eikä ihmisille.” (Kol. 3:23)

Syvemmälle

Yhteys Raamatun iankaikkiseen Jumalaan

Ihmisellä on aina ollut ymmärrys siitä, että elämä ei ole vain sitä, mitä ympärillämme näemme. Varhaisimmista löydetyistä ihmisten haudoista on löytynyt luiden lisäksi esineitä tai ruokaa, joita on laitettu hautaan siinä uskossa, että niistä olisi kuolleelle hyötyä tulevassa elämässä. Raamatussa sanotaankin, että Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen (Saarn. 3:11, 1933/38 käännös).

Monissa uskonnoissa ja uskomuksissa jumalia tai muita korkeampia olentoja palvotaan tietyillä rituaaleilla tai lahjoilla. Tämä on kaupankäyntiin tottuneelle ihmiselle luonnollista toimintaa: omilla lahjoilla halutaan ikään kuin ostaa jotain hyvää jumalilta. Lahjat voivat olla myös rukouksia, mantroja tai jumalille mieluisten esineiden hankkimista sekä niiden kunnioittamista esimerkiksi jooga-asanoiden avulla. Jumalallisina voidaan pitää myös kuvitteellisia henkiolentoja tai jotain luotua, esimerkiksi eläimiä, kasveja tai arvokkaita kiviä. Tällaisen uskonnollisuuden tavoitteena on päästä omassa henkisessä kehityksessään korkeammalle tasolle ja vähitellen yhdistyä jumaluuden kanssa.

Raamatussa sanotaan, että ”Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa” (5. Moos. 10:17). Raamatun kolmiyhteinen Jumala on täysin ihmisen ylä- ja ulkopuolella. Häntä ei tarvitse lepyttää, häneen ei voi yhdistyä, eikä ihminen voi nousta hänen luokseen omien tekojensa tai ajatustensa avulla, esim. paastoamalla tai meditoimalla. Jumala on itse laskeutunut syntisten ihmisten luokse Jeesuksessa ja valmistanut meille avoimen tien yhteyteensä Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Saamme keskustella Jumalan kanssa rukouksessa ja luottaa häneen kaikissa elämämme asioissa. Hän puhuu meille sanassaan Raamatussa ja on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka, ja sen jälkeen ikuisesti taivaassa.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

5. Moos. 4:15–19

”Sinä päivänä, jona Herra puhui teille Horebilla tulen keskeltä, te ette nähneet minkäänlaista hahmoa. Pitäkää sen tähden tarkoin huoli siitä, ettette lankea tekemään minkäänlaista patsasta tai muuta jumalankuvaa, jolla olisi miehen tai naisen hahmo tai maan päällä elävän eläimen tai taivaalla lentävän linnun hahmo tai maassa ryömivän matelijan tai alhaalla vesissä elävän kalan hahmo. Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä. Ne on Herra, teidän Jumalanne, jättänyt muille kansoille.”

1. Jumala ilmoitti Horebin vuorella kansalleen lakinsa, jota noudattamalla se voisi palvella Jumalaa. Miksi Jumala ei näyttäytynyt ihmiselle?
2. Millaisia epäjumalia tai epäjumalankuvia olet nähnyt? Onko sinulla ollut sellaisia?
3. Miksi taivaankappaleita usein palvotaan jumalina?
4. Miksi ihminen haluaisi nähdä Jumalan? Mitä ajattelet opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyneen Jeesuksen sanoista: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh. 20:29)?

Ap. t. 17:24–30

”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.

Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.”

1. Paavali on lähetysmatkalla Ateenassa ja puhuu tässä pakanoille, eli ei-juutalaisille, joilla ei ole mitään käsitystä Raamatun jumalakuvasta. Millä tavalla hän perustelee sen, että Jumala ei ole esimerkiksi patsas tai jokin muu näkyvä esine?
2. Mikä on ollut Jumalan luomistyön päämäärä?
3. Millaisia ajatuksia sinulla herää siitä, että Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä?
4. Millaisista ihmisen mielikuvituksen luomista jumaluuksista olet kuullut? Mitä ajattelet niistä?
5. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta tai kääntymistä. Mitä on parannuksen tekeminen käytännössä? Mihin kaikkeen se vaikuttaa?

Podcast

2 >