2. Ihminen: Jumalan luoma mutta syntinen

”Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.»

Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Herra Jumala sanoi: »Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.» Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.

Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.»”

1. Moos. 1:26; 1. Moos. 2:7, 15, 18, 20–21; 1. Moos. 1:27–28

Ihminen on ihmeellinen ja ainutlaatuinen olento. Kolmiyhteinen Jumala loi ihmisen ilokseen ja kuvakseen hallitsemaan muuta luomakuntaa. Ihmistä ei luotu jumalaksi tai jumalalliseksi, vaan Jumalan työtoveriksi ja hyvyyden kohteeksi. Luotuaan ihmisen Jumala oli täysin tyytyväinen luomistekoonsa. Hän siunasi miehen ja naisen, jotka yhdessä ovat hänen kuvansa.

Jumala on ihmiselle täydellinen auktoriteetti. Samaan aikaan hän on täydellinen rakkaus. Jumala ei siis käytä valtaansa pahaan vaan hyvään.

Eikö ihminen siis olekaan oman elämänsä herra? Jos eläisimme vielä paratiisissa, tällainen kysymys ei edes nousisi mieleemme, koska suostuisimme mielellämme Jumalan täydellisen ja hyvän auktoriteetin alle. Ihminen houkuteltiin kuitenkin epäilemään Jumalan hyvyyttä, ja silloin synti astui maailmaan. Syntiinlankeemuksen takia emme ole enää paratiisissa, vaan elämme langenneessa maailmassa.

Kaikki ihmiset ovat perisynnin alaisia. Synti on meissä itsessämme ja vaikuttaa maailmassa pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Olemme vastuussa synneistämme, mutta emme pääse niistä itse eroon.

”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.”
Room. 5:12

Lyhyesti

Jumalan kuva

Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Ihmistä ei luotu Jumalaksi tai jumalalliseksi, mutta Jumalan olemus voi heijastua hänestä – samoin kuin kuu heijastaa auringon valoa, vaikka se ei itsessään valoa tuotakaan. Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä rikkoontui, mutta Jumala voi Pyhän Henkensä kautta korjata sitä.

Jumalan kuva ihmisessä luo perustan jokaisen ihmisen valtavalle arvolle. Se vaikuttaa myös siihen, että toisin kuin eläimet, ihminen pystyy olemaan yhteydessä Jumalaan. Jumalan kuvina mies ja nainen voivat yhdessä osallistua Jumalan jatkuvaan luomistyöhön. Jumala loi ihmisen omana kuvanaan ikuisuusolennoksi: vaikka syntiinlankeemuksen takia jokaisen ihmisen ainutkertainen maanpäällinen elämä päättyykin kuolemaan, se jatkuu sen jälkeen ikuisuudessa, joko taivaassa tai kadotuksessa. Taivaassa, jonne ihminen voi Jeesuksen sovitustyön varassa päästä, kaikki synti on poissa ja Jumalan kuva ihmisessä on taas täydellinen.

Paratiisi

Paratiisi oli Jumalan luoma täydellinen paikka, jossa ei ollut mitään pahaa eikä syntiä. Jumala loi ihmisen paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ensimmäiset ihmiset, mies ja nainen, saivat siellä käskyn lisääntyä. Paratiisissa oli yksi ainoa asia, jonka Jumala kielsi ihmiseltä: hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen. Tuo kielto muistutti siitä, että Jumala asettaa ihmiselle rakkaudessaan myös rajat ja että hänen sanaansa pitää noudattaa.

Syntiinlankeemus

Synti ei ole jokin pieni, houkutteleva asia, kuten liiallinen suklaan syöminen. Synti on eroa Jumalasta ja kaikesta siitä hyvästä, jota hän ihmiselle tarjoaa. Jokainen ihminen tekee syntiä sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Synti tuli maailmaan paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen kautta. Tuossa tapahtumassa tuli esiin synnin syvin olemus: ihmisen epäilys Jumalan sanaa ja hänen hyvyyttään kohtaan ja halu päästä Jumalan asemaan. Syntiinlankeemuksen takia ihmisestä tuli kuolevainen ja hän joutui lähtemään paratiisista. Edelleen elämme synnin ja kuoleman maailmassa, jota Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt.

Ruumis, sielu, henki ja sydän

Raamatun mukaan ihminen on kokonaisuus, jonka muodostavat ruumis, sielu ja henki. Mikään näistä ei ole toista tärkeämpi. Jumala loi ihmisen ruumiin maan tomusta ja sen jälkeen teki hänestä elävän sielun. Sielu tarkoittaa koko ihmistä elävänä ja toimivana olentona. Jos ruumiissa ei ole sielua, ihminen on kuollut. Sielu ja veri liittyvät yhteen: sielu eli ihmisen kokonaisuus tarvitsee verta pysyäkseen elävänä. Siksi Raamatussa sanotaankin, että sielu on veressä.

Raamatussa henki kuvaa ihmisen olemusta. Jumalan Henki voi muuttaa ihmisen olemuksen uudenlaiseksi. Sydämellä tarkoitetaan Raamatun kielessä ihmisen henkisen ja hengellisen toiminnan keskusta. Siksi onkin tärkeää, millainen ihmisen sydämen tila on suhteessa Jumalaan.

Syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihminen, sydäntään myöten, on syntinen. Ihminen ei voi itse parannella sydäntään Jumalan mielen mukaiseksi, vaan pyytää Jumalaa uudistamaan sydämen kokonaan antamalla synnit anteeksi ja antamalla ihmiselle Pyhän Henkensä. Hesekielin kirjassa kerrotaan, että Jumala voi antaa kivisydämen tilalle lihasydämen eli herättää ihmisen hengellisesti eloon antamalla sydämeen uskon ja luottamuksen häneen (Hes. 11:19) Vain Jumalan uudistama sydän ja hänen Pyhä Henkensä voi ohjata ihmistä Jumalan mielen mukaiseen elämään ja tekoihin.

Syvemmälle

Syntiinlankeemus ja Jumalan pelastussuunnitelma

Syntiinlankeemuksesta kerrotaan heti luomiskertomuksen jälkeen, ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa. Paholainen tuli käärmeen muodossa houkuttelemaan ihmiset tekemään sitä ainoaa asiaa, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt. Kaiken yltäkylläisyyden ja täydellisen onnen keskellä käärme sai ihmisen uskomaan, että Jumala ei tahdokaan ihmiselle vain hyvää, vaan haluaa myös pimittää tältä jotain suurta ja tärkeää.

”Onko Jumala todella sanonut…”, Paholainen aloitti valehtelunsa, jonka avulla hän onnistui istuttamaan epäilyksen ihmisen sydämeen. Ihminen rikkoi Jumalan sanaa vastaan, lankesi syntiin ja joutui pois paratiisista.

Samaan syntiin ovat kaikki ihmiset Aadamin ja Eevan jälkeenkin langenneet. Ihminen ei luonnostaan luota Jumalan hyvyyteen ja usko hänen sanaansa, vaan pitää häntä pelottavana ja välinpitämättömänä. Harva haluaa tutkia Raamatusta, mitä Jumala sanassaan oikeasti sanoo.

Jumala ei kuitenkaan ole muuttunut. Hän rakasti ensimmäisiä ihmisiä ja on rakastanut jokaista ihmistä sen jälkeenkin. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen hän sanoi käärmeelle: ”Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” Tämä toteutui Jeesuksen ristinkuolemassa: Jeesus syntyi ihmiseksi ja naulittiin ristille, mutta kuollessaan ja noustessaan kuolleista hän voitti Paholaisen ja kuoleman vallan.

Ihminen on syntiinlankeemuksen takia edelleenkin täysin syntinen. Jokaisella ihmisellä on vain yksi maanpäällinen elämä, joka päättyy kuolemaan. Raamatussa sanotaan, että ”jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.” (Hepr. 9:27) Jeesuksen sovitustyöhön turvautuvalla ihmisellä on kuitenkin toivo: mahdollisuus saada syntinsä anteeksi, elää yhteydessä pyhään ja rakastavaan Jumalaan ja päästä kuoleman jälkeen Jumalan luokse taivaaseen.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

1. Moos. 3:1–15

”Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?» Nainen vastasi käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’» Silloin käärme sanoi naiselle: »Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.» Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: »Missä sinä olet?» Mies vastasi: »Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.» Herra Jumala kysyi: »Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?» Mies vastasi: »Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.» Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: »Mitä oletkaan tehnyt!» Nainen vastasi: »Käärme minut petti, ja minä söin.»

Herra Jumala sanoi käärmeelle: »Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.»”

1. Mitä käärme (Paholainen) lupasi ihmiselle? Houkutteleeko tuo ajatus sinua?
2. Miksi ihminen haluaa tietää kaiken? Tekeekö kaiken tietäminen ihmisestä onnellisen?
3. Mitä Jumala ensimmäiseksi kysyi syntiin langenneelta ihmiseltä? Miksi tuo kysymys on tärkeä?
4. Millaisia asioita sinä olet halunnut piilottaa Jumalalta? Miksi?
5. Kenellä on lopullinen valta tässä kertomuksessa?

Ps. 39:5–10

”Herra, anna minun muistaa,
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi
kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,
kaikki tyynni.
Ihminen tulee ja menee,
katoaa kuin varjo.
Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta,
ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
Herra, onko minulla vielä toivoa?
Kaikki on sinun varassasi.
Päästä minut kaikista synneistäni,
älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.
Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani,
sillä sinulta tulee kaikki.”

1. Miksi on tärkeää ymmärtää, että ihmisellä on vain yksi maanpäällinen elämä, joka päättyy kuolemaan?
2. Millaisia muita ajatuksia ja käsityksiä ihmisen elämästä ja kuolemasta olet kuullut?
3. Mikä kaikki ihmisen elämässä on Jumalan varassa?
4. Ole hetki hiljaa Jumalan edessä ja katsele hänen suuruuttaan.

Podcast

3 >