14. Pahat henget

”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”
Ef. 6:12

”…epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa.”
1. Kor. 10:20

Raamatun mukaan pahat henget ovat langenneita enkeleitä. Sellainen on myös Paholainen eli Saatana, joka langetessaan veti mukanaan muitakin enkeleitä pois Jumalan luota (2. Piet. 2:4). Sekä enkeleiden luomisen että joidenkin enkelien lankeemuksen on ilmeisesti tapahtunut jo ennen ihmisen luomista, koska Paholainen esiintyi käärmeen muodossa jo paratiisissa (1. Moos. 3:1) ja siellä oli myös Jumalan enkeleitä (1. Moos. 3:24).

Pahat henget tulevat Raamatussa esiin siellä täällä, useimmiten sivulauseissa ja lyhyissä huomioissa. Tämä kertoo ehkäpä siitä, että Raamatun lukijan ei ole tarkoituskaan syventyä tähän aihepiiriin, vaan keskittyä opetukseen kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen pelastussuunnitelmastaan. Raamatun maininnat pahojen henkien toiminnasta auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään, että ne ovat olemassa, ja rohkaisevat vastustamaan niitä Jumalan voimalla.

Raamatussa Paholaista kutsutaan syyttäjäksi ja kiusaajaksi, ja hänen alaisuudessaan olevat henget toimivat samalla tavalla. Vanhassa testamentissa kerrotaan, että paha henki kiusasi kuningas Saulia ja houkutteli tämän yhä kauemmas Jumalan tahdon tieltä (1. Sam. 16–19). Uudessa testamentissa Paholainen tulee esiin ensimmäistä kertaa erämaassa, jossa hän kiusasi Jeesusta (Matt. 4:1–11). Evankeliumeissa kerrotaan, miten Jeesus kohtasi monia ihmisiä, joissa oli pahoja henkiä, ja hän ajoi ne heistä ulos. Pahat henget selvästikin tunsivat Jeesuksen ja tiesivät, että Jeesus on heitä voimakkaampi ja niiden on pakko totella häntä (esim. Mark. 3:11, Luuk. 4:33–36, Luuk. 8:26–33). Paholaisen ja pahojen henkien toiminta oli ilmeistä myös Jeesuksen seuraajille, ensimmäisille kristityille. Pietari kehottikin kristittyjä: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (1. Piet. 5:8)

Pahat henget vastustavat Jumalaa ja haluavat tehdä myös ihmiselle pahaa. Ne voivat kiusata ihmistä tai pahimmassa tapauksessa jopa ottaa ihmisen valtaansa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu yhtäkkiä tai vahingossa, vaan on aina seurausta ihmisen omasta halusta avata sydämensä toistuvasti pahalle. Paha pääsee ihmisen sydämeen Raamatun ja kristinuskon vastaisen toiminnan, esimerkiksi okkultismin, spiritismin tai ns. kolmannen silmän avaamisen kautta. Paha henki ei voi ottaa kristittyä valtaansa, koska kristityssä asuu Pyhä Henki. Kristitty voi kuitenkin kokea pahojen henkien kiusaa. Jotkut uushenkisyydestä kristityksi kääntyneet ovat kertoneet joutuneensa heti uskoontulonsa jälkeen pahojen henkien kiusaamaksi. Tämä onkin selkeä osoitus siitä, mistä uushenkisyyden voimat ovat peräisin.

Jumala ei ole jättänyt meitä yksin ja turvattomiksi pahojen henkien hyökkäyksissä. Rukous, raamatunluku, kristittyjen yhteys ja ehtoollinen ovat paras turva pahoja henkiä vastaan, sillä ne eivät kestä Jeesuksen läsnäoloa eivätkä hänen ylistämistään. Jos näitäkin tehtyään ajattelee kokevansa pahojen henkien kiusaamista, siitä kannattaa kertoa tutulle papille tai sielunhoitajalle ja rukoilla yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Jos kiusaaminen edelleen jatkuu, voi ottaa yhteyttä sellaiseen pappiin, jolle pahojen henkien ulos ajaminen on tuttua ja joka tekee sitä yhteistyössä muiden kristittyjen kanssa. Joskus paha henki lähtee heti, joskus siihen vaaditaan pidempääkin prosessia. Joka tapauksessa hengistä eroon pääseminen vaatii sitä, että ihminen itse sanoutuu irti epäjumalien palvomisesta ja luopuu taikakaluista, kirjallisuudesta ja toiminnasta, joka on sitonut häntä pahoihin henkiin.

Jeesus on kaikkien pahojen henkien ja myös itse Paholaisen voittaja. Hänen voittonsa tulee lopullisesti näkyväksi aikojen lopulla, kun Paholaisen valta lopullisesti murskataan (Ilm. 20:10). Mutta jo sitä ennen Jeesuksen voitto pahasta tulee niiden ihmisten osaksi, jotka uskovat häneen ja jotka hän voimallaan siirtää pimeästä valoon, kuolemasta elämään.

”Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.”
Kol. 2:15

Nostoja

Langenneet enkelit

Pietari kertoo kirjeessään: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.” (2. Piet. 2:4) Enkelit ovat Jumalan luomia olentoja, ja heidät on ilmeisesti luotu jo ennen ihmistä. Tällöin on tapahtunut myös Pietarin mainitsema joidenkin enkelien syntiinlankeemus. Jesajan kirjassa kerrotaan yhdestä enkelistä, Luciferista (suom. Kointähti), joka ylpistyi ja halusi olla Jumalan veroinen (Jes. 14:12–15). Hänet karkotettiin Jumalan yhteydestä, ja hänestä tuli Saatana eli Paholainen, muiden langenneiden enkeleiden johtaja. Käärmeen hahmossa hän houkutteli myös ensimmäiset ihmiset kääntymään Jumalaa vastaan (1. Moos. 3).

Nämä pimeyden enkelit eli pahat henget ovat siis nyt ”manalan pimennoissa”. Tämä ei ilmeisesti tarkoita itse helvettiä eli kadotusta, vaan jotain muuta Jumalasta erossa olevaa tilaa. Nämä henget tietävät saavansa aikanaan Jumalan tuomion, mutta se päivä ei ole vielä tullut. Siksi niillä on vielä mahdollisuus toimia maailmassa, tosin vain Jumalan sallimalla rajoitetulla tavalla ja Jeesuksen voittamina. Viimeiseen tuomioon saakka, eli niin kauan kuin tämä tuntemamme maailma on olemassa, on myös voimassa Johanneksen todistus Jeesuksesta: ”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.” (1. Joh. 3:8)

(Henki)vallat ja voimat

Apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? — Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.” Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:31, 35–39)

Efesolaisille Paavali kirjoitti, että ”emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef. 6:12) Henkivallat ja pimeyden enkelit olivat siis Paavalille tuttua todellisuutta. Ne kiusasivat häntä monella tavalla ja yrittivät estää hänen toimintaansa, kun hän kiersi ympäri Rooman valtakuntaa kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Välillä pahat henget kiusasivat hänen ruumistaan ja mieltään, mutta hän näki siinä hyvän tarkoituksen: ”Olen saanut pistävän piikin ruumiiseni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.” (2. Kor. 12:7) Pahat henkivallat käyttivät välikappaleenaan myös ihmisiä, jotka toistuvasti pahoinpitelivät ja vangitsivat Paavalin ja muitakin kristittyjä. Silti Paavali näki kirkkaasti Jumalan rakkauden suuruuden, joka on kaikkien pahan henkivaltojen yläpuolella.

Henkivalloista ja pahoista hengistä kannattaa olla tietoinen, mutta kristityn katse pysyy kuitenkin aina Jeesuksessa. Jeesuksen puolella ihminen on aina voittajan puolella henkivaltojen kiusaustenkin keskellä. Isä meidän -rukouksen loppusanat muistuttavat meitä siitä: ”Sillä sinun on valta ja voima ja kunnia. Aamen.”

Syventävä osa

Pahojen henkien ulos ajaminen eli eksorkismi

Ajatus persoonallisesta pahasta eli Paholaisesta ja hänen käskyvallassaan olevista pahoista hengistä kuulostaa monen nykyihmisen korvissa muinaistarustoon kuuluvalta sadulta. Siksi nekin, jotka kokevat pahojen henkien kiusaavan itseään, eivät useinkaan kerro siitä muille. Joskus toki ihmisen mielikuvitus voi olla liian vilkas, ja mielen sairaudetkin voivat luoda harhoja, jolloin kysymys voikin olla muusta kuin pahojen henkien kiusanteosta. Mutta myös mieleltään terveet ovat kokeneet yliluonnollisia asioita, joissa on mukana jotain todella pahaa ja pelottavaa, ja joiden voi siksi päätellä olevan peräisin Paholaisesta.

Perinteisesti seuduilla, joilla pakanalliset uskomukset ovat vaikuttaneet pitkään, voi kohdata pahojen henkien kiusaamia tai kokonaan niiden hallussa olevia ihmisiä. Siellä kristityt ovat myös tottuneet ajamaan niitä ulos. Joillain seuduilla esim. Afrikassa pahojen henkien ulos ajaminen eli eksorkismi on normaali osa Jeesuksen nimessä ja Pyhän Hengen voimassa kokoontuvien kristillisten seurakuntien toimintaa. Nykyään pahojen henkien toiminta on alkanut vahvemmin näkyä myös Suomessa. Siksi onkin tärkeää tietää, mitä Raamattu niistä opettaa, ja miten niistä voi päästä eroon.

Jeesus antoi kahdelletoista opetuslapselleen voiman ajaa pois pahoja henkiä (Luuk. 9:1) ja saman vallan myös isommalle opetuslapsijoukolle, jonka hän lähetti edellään kertomaan evankeliumia (Luuk. 10:17–20). Se osoittaa, että Jeesus todella haluaa vapauttaa ihmisen pahojen henkien orjuudesta ja että tässä tehtävässä ihmiset voivat toimia hänen palvelijoinaan. Kun opetuslapset palatessaan lähetysmatkaltaan ihmetellen iloitsivat siitä, että pahat hengetkin tottelivat heitä, Jeesus painotti, että suurin ilo heillä pitäisi kuitenkin olla omasta pelastuksestaan. Pahat henget eivät edelleenkään saa tulla kristityn – ei edes itse eksorkistin – suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi. Eräs eksorkismia tunteva pastori onkin sanonut, että pahojen henkien kanssa tekemisissä oleminen on yhtä kiinnostavaa kuin tukkoon menneen wc-pöntön avaaminen.

Raamatusta opimme myös, että jos Jeesuksen nimeä käytettiin henkien ulos ajamisessa vain pinnallisesti, ikään kuin mantrana ja ilman uskoa häneen, pahat henget eivät väistyneet (Ap. t. 19:13–17). Tämä kertoo siitä, että vain Jeesus voi ajaa pahat henget pois, ja eksorkistin tehtävässä ihmiset toimivat vain hänen voimassaan. Paavali kuvaa Jumalan voimaa ja Jeesuksen ylivoimaista valtaa kirjeessään kolossalaisille:

”Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.” (Kol. 1:12–17)

Yksin tai ryhmässä pohdittavaksi

Matt. 4:1–11

”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.» Mutta Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’»

Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’» Jeesus vastasi hänelle: »On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’»

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’»

Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.”

1. Jeesus oli juuri kastettu, mutta hän ei ollut vielä aloittanut julkista toimintaansa. Mitä ajattelet, miksi tämä 40 päivän paasto ja keskustelu Paholaisen kanssa on talletettu Raamattuun?
2. Millaisiin kiusauksiin Paholainen yritti langettaa Jeesuksen? Mitä olisit itse vastannut noihin houkutuksiin?
3. Millä tavalla Paholainen vääristää Jumalan sanaa? Oletko itse kohdannut tällaista vääristelyä jossain?
4. Onko sinua kiusattu hengellisesti? Millä tavalla? Mitkä raamatunkohdat ovat rohkaisseet sinua noissa tilanteissa?
5. Miksi on niin tärkeää ymmärtää, että Jeesus ei langennut syntiin?

Ef. 6:10–18

”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.”

1. Mitä tarkoittaa käytännössä, että otamme Jumalan voiman voimaksemme? Miten olet sen itse tehnyt ja missä tilanteissa?
2. Millaisia Paholaisen juonia olet kokenut elämässäsi? Mitä ajatuksia sinulle herää siitä, että kristittyinä taistelemme henkivaltoja ja voimia vastaan?
3. Mitä kaikkea Jumalan taisteluvarustus sisältää? Mikä sen osa on sinulle tutuin?
4. Miksi totuus on yksi taisteluvarustus? Entä evankeliumin julistaminen? Miten näiden avulla taistellaan pahaa vastaan?
5. Mitä tämä raamatunkohta opettaa rukouksesta?

Valo ja totuus >