13. Kaunis pahuus

”Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.”
Joh. 8:44

”…tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.”
2. Kor. 11:14–15

”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.”
Matt. 7:15–16

Raamatun Jumala on täydellinen ja hyvä. Hän on kaikkivaltias, eikä kukaan tai mikään ole hänen yläpuolellaan. Jumala loi ihmisen ja muun luomakunnan lisäksi enkeleitä palvelijoikseen. Raamatussa kerrotaan, että yksi enkeleistä lankesi ylpeyteen ja joutui lähtemään pois Jumalan luota. (Hes. 28:12–19, Jes. 14:12–15) Hän veti myös muita enkeleitä mukanaan (Juud. 1:6) Tästä enkelistä, jota Raamatussa kutsutaan Paholaiseksi, Saatanaksi tai Luciferiksi (suom. Kointähti), ei ole kuitenkaan koskaan tullut Jumalan vertaista. Niin sanottu dualistinen maailmankuva, jossa on kaksi yhtä vahvaa voimaa, hyvä ja paha, ei ole kristinuskoa ja Jumalan todellisuutta. Kaikkivaltias Jumala on aina Paholaista voimakkaampi.

Syntiin langenneessa maailmassa Paholaisella on kuitenkin lupa kiusata ja koetella ihmisiä (esim. Job 1:6–12). Usein hän verhoaa itsensä kauniiksi ja miellyttäväksi niin, ettei hänen todellista olemustaan heti huomaa. Hyvää oloa, menestystä ja onnellisuuden tunnetta tarjoavat kiusaukset ovatkin paljon houkuttelevampia kuin jokin sellainen, mikä heti alkuunsa näyttää pahalta ja vaaralliselta. Siksi onkin tärkeää tietää, mitä Paholaisen juonista kerrotaan Raamatussa.

Paholainen osaa esiintyä valon enkelinä monin tavoin:

Joskus hän vetoaa ihmisen hyvinvointiin. Esimerkiksi joogan tai mindfullnessin kerrotaan auttavan kehoa ja mieltä rauhoittumaan – ja niin ne voivat tehdäkin – mutta on tärkeää tietää, että niiden tausta on selkeästi hindulaisissa ja buddhalaisissa opeissa ja jumalissa, eli epäjumalien palvelemisessa (5. Moos. 13:2–5), mikä vie ihmisen pois elävän Jumalan luota.
Paholainen voi tarjota myös parantumista. Erilaisten energiahoitojen, esim. reiki-hoidon luvataan auttavan fyysisissä vaivoissa, mutta vaikka ne niin tekisivätkin, niissä käytetty energia ei tule Jumalalta, vaan pahoista henkivalloista, ja on siksi ihmiselle vahingollista. Kun Jeesus paransi ihmisiä Jumalan voimalla, hän usein julisti myös ihmisen synnit anteeksiannetuiksi. Hän osoitti parantamisihmeiden kautta hallitsevansa luomakuntaa, mutta sitäkin tärkeämpi oli hänen sovitustyönsä, joka mahdollisti ihmiselle syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen. Fyysisesti sairasta Jeesuksen sovitustyöhön uskovaa ihmistä odottaa kuoleman jälkeen taivas, jossa ei ole enää mitään kipuja eikä sairauksia. Silloin tulevat todeksi nämä Raamatun sanat: ”Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.” (Ps. 103:3–4)
Joskus Paholainen vetoaa ihmisen haluun saada enemmän voimaa. Esimerkiksi kristallikivet ja ns. voimaeläimet (tai jopa mielikuvituseläimet, kuten yksisarviset) eivät luotuina voi välittää Luojan voimaa ja viisautta, ja niiden palvominen on Raamatussa yksiselitteisesti kielletty (5. Moos. 4:15–19).
Joskus Paholainen tarjoaa ihmisen kaipaamaa salaista tietoa. Ennustajat, shamaanit, noidat ja meediot haluavat auttaa ihmisiä, mutta koska heidän toimintansa on täysin Raamatun vastaista, se ei vie lähemmäs Jumalaa vaan lähemmäs Paholaista. Kaikki noituus onkin Raamatussa ankarasti kielletty (5. Moos. 18:10–11) eikä kuolleita saa kutsua puhumaan eläville – eivätkä he voi sitä edes tehdä (Luuk. 16:19–31). Kaikenlaiset yhteydenotot henkimaailmaan ovat aina tuhoisia.
Paholaisen toiminta voi myös verhoutua kristinuskosta tuttuihin asioihin. Enkelihoidot ja -terapiat kuulostavat kristillisiltä, mutta ovatkin tarkemmin katsottuna enkeleiden palvomista, mikä on Raamatun mukaan vahingollista ja väärin (Kol. 2:18–19). Jumalan enkelit eivät myöskään koskaan ole ihmisen käskyvallassa, vaan ne toimivat ainoastaan Jumalan aloitteesta.

Kaikelle tällaiselle henkiselle ja hengelliselle toiminnalle voi asettaa nämä kaksi kysymystä: Tuottaako tämä kunniaa Jeesukselle vai jollekin toiselle/muulle, ehkä ihmiselle itselleen? Entä onko se Raamatun sanan mukaista? Jos Jeesus ei saa toiminnassa kunniaa eikä sitä voi perustella Raamatun sanalla – tai se on jopa siellä kielletty – se ei ole kristillistä, vaan sen voima tulee Jumalan vastustajasta, Paholaisesta.

”Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.”
Kol. 2:8–9

Lyhyesti

Persoonallinen paha (Paholainen eli Saatana tai Perkele) Raamatussa

Raamatussa Paholaisesta kerrotaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. VT:ssa Saatanaa kuvataan usein syyttäjäksi, UT:ssa kiusaajaksi. Raamatun opetus Paholaisesta on kuitenkin vain viitteellistä, mikä kertoo ehkä myös siitä, että kyseessä ei ole Raamatun ydinasia. Raamatun tärkein sanoma on kolmiyhteisen Jumalan ihmistä varten tekemä pelastussuunnitelma ja sen toteutuminen Jeesuksessa. Ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen, vaikka hän ei tietäisi Paholaisesta mitään.

Raamattua lukeva huomaa kuitenkin, että Jumalalla on olemassa todellinen vastustaja, joka tuli kiusaamaan ihmistä jo paratiisissa. Käärmeen muotoon pukeutunut Paholainen houkutteli valheillaan ihmisen epäilemään Jumalan sanaa ja hyvää tahtoa, ja silloin synti ja sen seuraukset tulivat osaksi ihmisen elämää (1. Moos. 3). Läpi Raamatun Paholainen onkin valehtelija, joka haluaa ihmiselle vain pahaa. (Joh. 8:44) Pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on joutua pois Jumalan hyvyyden vaikutuspiiristä – ja lopulta kadotukseen, kokonaan eroon Jumalasta.

Paholaista eli Saatanaa kutsutaan Raamatussa myös tämän maailman jumalaksi (2. Kor. 4:4) ja hänen valtakuntaansa pimeyden vallaksi (Kol. 1:13). Ilmestyskirjassa Paholainen kuvataan koko ihmiskunnan eksyttäjänä, joka kuitenkin kohtaa loppunsa Jumalan hävittäessä hänet lopullisesti (Ilm. 20:10). Onkin tärkeää muistaa, että vaikka Paholainen on vahva ja pelottava, hän ei missään vaiheessa ole Jumalan vertainen, vaan luotuna aina Jumalan alaisuudessa. Jeesus Kristus on asetettu selkeästi hänen yläpuolelleen, ja Jeesuksen voima voittaa Paholaisen voiman myös kristityn ja kristillisen seurakunnan elämässä: ”Miten mittaamaton on hänen (Jumalan) voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi.” (Ef. 1:19–22)

Maailman alkuvoimat

Paavali opettaa kolossalaisia: ”Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.” (Kol. 2:20–23) Galatalaisilta Paavali kysyy: ”Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään Jumalia ole. Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin?” (Gal. 4:8–9) Alkuvoimat tarkoittavat siis kaikkea, mitä ihminen voi palvoa Jeesuksen sijasta, esimerkiksi luontokappaleita, epäjumalia ja pahoja henkivaltoja, mutta myös ulkonäköä, menestystä, terveyttä jne. Maailma on alusta asti ollut täynnä asioita, joissa ihminen lankeaa palvelemaan luotua enemmän kuin Luojaa. Ne ovat alkuvoimia, jotka sotivat Kristusta vastaan.

Syvemmälle

Kuka ja mikä hallitsee mieltäsi?

Nykyajan kiireisessä, monenlaisten vaatimusten ja median täyttämässä elämässä ihmisen mieli voi alkaa tuntua raskaalta – se on ikään kuin kovalevy, joka tulee liian täyteen. Uushenkisyydessä tähän tarjotaan avuksi mielen tyhjentämistä. Ajatuksella on vahvat juuret idän uskonnoissa: buddhalaisen mietiskelyn tavoite on saavuttaa mielenrauha eli valaistuminen. Mietiskelyn kautta ihminen ikään kuin irtoaa maailmasta ja sen kärsimyksistä ja saavuttaa täydellisyyden.

Jeesus kuitenkin opetti, että kärsimys kuuluu elämään, ja että mielen tyhjentäminen on vaarallista, koska ihmisen mielen täyttää aina jokin. Jos siellä ei hallitse Jumala ja hänen Pyhä Henkensä, hallinnan ottaa Paholainen (Matt. 12:43–45). Paholaisen hallintaa ei tosin ehkä edes huomaa, ennen kuin Jeesus kutsuu ihmistä ja tulee hänen sydämeensä asumaan. Aiemmin hindulaista tai buddhalaista (tai niihin pohjautuvaa uushenkistä) meditaatiota harrastaneet, ja muutkin uushenkisyydestä kristityiksi kääntyneet, ovat saaneet joskus todistaa pahojen henkien mustasukkaisia hyökkäyksiä uskoontulon jälkeen. Jos näin tapahtuu, kannattaa kääntää katse Jumalaa kohti, rukoilla ja lukea Raamattua, käydä ehtoollisella ja pyytää esirukousta tai sielunhoitoa toisilta kristityiltä tai oman seurakunnan papilta.

Jooga, mindfullness ja äänimaljahoidot ovat nykyään hyvin suosittuja, ja länsimaissa niitä pidetään yleisesti harmittomina ja täysin uskonnottomina harrastuksina, jotka lisäävät mielen ja kehon hyvinvointia. On kuitenkin hyvä tutkia niiden taustaa ja kuunnella, mitä niissä pidemmälle ja syvemmälle edenneet ovat oppineet ja kokeneet. Jokainen jooga-asento (asana) kunnioittaa jotain hindulaisuuden miljoonista jumalista. Mindfullnessissa etsitään voimaa omasta syntisestä mielestä eikä elävästä Jumalasta. Äänimaljojen tausta on Tiibetin buddhalaisuudessa, jossa niiden avulla etsitään syvempää tietoisuuden tasoa. Pohjimmiltaan nämä kaikki ovat siis ovat hyvinkin uskonnollista toimintaa, josta kristityn kannattaa ja tulee pysyä erossa.

Kristillinen mietiskely on jotain aivan muuta. Siinä keskitytään Jumalaan ja hänen sanaansa, mietitään hänen pyhyyttään ja muistellaan hänen hyviä tekojaan. Raamatunlauseita ei käytetä mantrana vaan Jumalan puheena ja opetuksena, johon syvennytään. Raamatussa kuvataan Jumalan sanan mietiskelyä esimerkiksi näin: ”Minä kohotan käteni sinun puoleesi, minä tutkistelen sinun käskyjäsi. Ne ovat minulle rakkaat. — Minä ajattelen ikiaikaisia päätöksiäsi, Herra, niistä minä saan lohdun.” (Ps. 119:48, 52)

Raamatussa kerrotaan, että ennen kuin Israelin kansa asettui luvattuun maahan elämään arkista elämäänsä, Mooses sanoi heille nämä sanat: ”Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen. Siunauksen saatte, jos tottelette Herran, Jumalanne käskyjä, jotka minä nyt teille ilmoitan, mutta kirouksen, jos ette tottele hänen käskyjään, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä käsken teidän kulkea, ja antaudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette ole ennen tunteneet.” (5. Moos. 11:26–28). Tämä sama valinnan paikka on meidänkin edessämme: etsimmekö totuutta Raamatusta vai muista jumaluuksista, jotka näyttävät kauniilta ja lupaavat meille hyvää, mutta vievätkin meiltä ainoan elävän Jumalan siunauksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen?

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Room. 1:18–25

”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.”

1. Millaisia kiusauksia tässä raamatunkohdassa tulee esiin?
2. Oletko nähnyt tai kokenut jotain siitä, mitä tässä raamatunkohdassa kerrotaan kuvien tai jonkin luodun palvomisesta? Mikä houkuttelee sellaiseen?
3. Mitä Paavali tarkoittaa sillä, että totuutta pidetään vääryyden vallassa? Oletko itse kokenut tai nähnyt tämän toteutuvan – millä tavalla?
4. Millaisen kuvan Jumalasta saat tästä raamatunkohdasta? Mitä Jumala vihaa?
5. Millaista on oikea, Jumalan tahdon mukainen viisaus?

Kol. 2:18–23

”Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin »älä tartu», »älä maista», »älä kosketa»? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.”

1. Mikä on se voittajan palkinto, jota Jeesus meille tarjoaa? Mitä sen riistäminen tarkoittaa?
2. Oletko kohdannut näkyjen näkijöitä ja enkelien palvojia tai kuullut sellaisista? Mikä heissä ja heidän opeissaan on houkuttelevaa?
3. Millaisia sääntöjä uushenkisyydessä noudatetaan? Miten ne eroavat kristityille annetuista säännöistä?
4. Millaisiin vääryyksiin ihmisen ylpeys johtaa? Millä tavalla Jumala voi murtaa ihmisen ylpeyden?
5. Mitä tämä raamatunkohta kertoo seurakunnasta? Miksi seurakunta on niin tärkeä Jeesukseen uskoville?

Podcast

14 >