18. Siunaus
”Herra sanoi Moosekselle: ’Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.’”
4. Moos. 6:22–26
”Yksin Herralta tulee apu, sinulta kansasi saa siunauksen.”
Ps. 3:9
Kristityt toivottavat usein toisilleen siunausta. Siunaus ei tarkoita hyvää onnea, menestystä tai onnistumisia, vaan jotain paljon enemmän: Jumalan ja hänen hyvyytensä läsnäoloa elämässä. Kun Jumala loi ihmisen, hän siunasi tämän (1. Moos. 5:2). Se muistuttaa meitä ensinnäkin siitä, että ihminen ei saa siunausta aikaan toiveillaan tai sanoillaan, vaan Jumala itse on siunauksen lähde. Toisaalta se kertoo sen upean asian, että jokainen ihminen on Jumalan luomana siunattu, ja Jumala toivoo saada olla läsnä hänen elämässään. Siunaus ei siis ole ihmiseltä tai enkeliltä tulevaa voimaa, vaan Jumala itse välittää siunattavalle ihmiselle kaiken sen hyvän, mitä hänen siunauksensa sisältää.
Kun Israelin kansa oli matkalla kohti luvattua maata 40 vuotta kestäneellä erämaavaelluksellaan, Jumala antoi kansan johtajille ohjeen siunata kansa näillä sanoilla: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Moos. 6:22–26). Tätä siunausta kutsutaan Herran siunaukseksi ja se luetaan usein myös jumalanpalveluksessa seurakunnalle. Kristityt lausuvat Herran siunauksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, mikä muistuttaa siitä, että siunausta pyydetään Raamatun kolmiyhteiseltä Jumalalta, eikä miltään muilta jumaluuksilta, enkeleiltä tai universumilta.
Herran siunauksessa on kolme osaa, joiden perusteella voi päätellä paljon siitä, mitä kaikkea Jumalan siunaus tarkoittaa.
Ensimmäisen lauseen varjeleminen kertoo siitä, että Jumala haluaa meidän olevan turvassa pahalta ja onnettomuuksilta. Kun Jumala siunaa ja varjelee ihmistä, hän myös pitää huolta tämän arkisista tarpeista, kuten ravinnosta ja suojasta.
Toisessa lauseessa pyydetään, että Jumala kirkastaisi kasvonsa ja olisi armollinen siunattavaa kohtaan. Siinä puhutaan Jumalan tuntemisesta eli hengellisestä elämästämme: Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa erityisesti Jeesuksen kautta niin, että voimme oppia tuntemaan hänet, ja saamme elää kristittyinä hänen armonsa varassa. Jumalan siunaus ei ole koskaan ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa.
Kolmannessa lauseessa mainittu kasvojen kääntäminen meitä kohti tarkoittaa, että Jumala on lähellämme, ymmärtää ja kuulee meitä. Samalla hän antaa meille sisäisen rauhan, josta Paavali sanoi näin: ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:7) Tämä rauha tulee myös seurakunnan osaksi, kun Jumala siunaa sitä: ”Herra antaa voiman kansalleen, rauhalla hän kansaansa siunaa.” (Ps. 29:11)
”Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot!”
Jes. 48:18