3. Enkelit Raamatussa

”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.

Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.
Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.
Enkeleistä hän sanoo näin: – Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.
Mutta Pojastaan hän sanoo: – Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.

Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut: – Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.”

Hepr. 1:3–8, 13–14

Jumala on luonut enkelit sanansaattajikseen ja palvelijoikseen. Enkelit eivät siis ole jumalia, vaan luotuun maailmaan kuuluvia olentoja, joilla on tietty Jumalan antama tehtävä. Enkelit toimivat Jumalan käskyvallassa ihmisten, erityisesti kristittyjen apuna. Ihminen ei voi käskeä enkeleitä eikä kutsua niitä luokseen, eikä ihminen koskaan muutu enkeliksi.

Raamatussa enkelit esiintyvät erityisen tärkeissä Jumalan pelastushistorian käänteissä. Enkeli ilmoitti Jeesuksen tulevasta syntymästä sekä tämän äidille Marialle että kasvatti-isälle Joosefille. Kun Jeesus oli syntynyt, enkelit ilmoittivat siitä läheisellä kedolla työskenteleville paimenille. Enkeli pelasti Jeesus-vauvan hengen ilmoittamalla Joosefille unessa kuningas Herodeksen suunnittelemasta vainosta. Kolmantena päivänä Jeesuksen ristinkuoleman ja hautaamisen jälkeen enkelit ilmoittivat haudalle saapuneille naisille, että Jeesus on noussut kuolleista.

Ensimmäisille kristityille enkelit ilmestyivät tukalissa tai tärkeissä tilanteissa. Missään vaiheessa enkeleitä ei kuitenkaan palvottu jumalina eikä niitä kutsuttu avuksi. Niitä kunnioitettiin Jumalan sanantuojina, ja kiitos saadusta avusta annettiin Jumalalle.

Jossain vaiheessa alkoi esiintyä myös vääränlaista enkeliuskoa, jossa enkeleitä alettiin pitää jumalolentoina – siihen liittyy edellä siteerattu heprealaiskirjeen kohta. Enkeleiden palvominen oli silloin ja on edelleen epäjumalanpalvelusta. Enkelit tietävät tämän itsekin, kuten seuraava Ilmestyskirjan kuvaus Johanneksen ja enkelin kohtaamisesta kertoo:

” Enkeli sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.’ Ja hän jatkoi: ’Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.’
Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: ’Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!’”
Ilm. 19:9–10

Lyhyesti

Poika ja Esikoinen

Raamatun opetus kolmiyhteisestä Jumalasta on tiivistetty uskontunnustuksiin. 300-luvulta olevan Nikean uskontunnustuksen mukaan Jeesus on Jumalan ainoana Poikana ”syntynyt, ei luotu” ja ”samaa olemusta kuin Isä”. Poika, Jeesus, on ollut aina olemassa, eli hän on ollut mukana jo luomisessa. Toisin kuin enkelit, Jeesus ei siis ole osa luomakuntaa, vaan hän on sen luoja. Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Heprean kielessä, jolla Vanha testamentti on kirjoitettu, sanan ”alku” merkitys voi olla myös ”esikoinen” tai ”pää”. Maailma on siis luotu esikoisessa eli Jeesuksessa, joka on koko luomakunnan pää eli kuningas.

Raamatun enkeleitä

Raamatussa mainitaan nimeltä arkkienkelit Gabriel ja Mikael. Jotkut enkelit ovat kerubeja – esimerkiksi ne, jotka Jumala asetti vartioimaan elämän puulle vievää tietä sen jälkeen, kun ihminen oli karkotettu paratiisista (1. Moos. 3:23). Liitonarkun kannelle tehtiin kullasta kaksi toisiaan vasten olevaa kerubia. (2. Moos. 25:18) Serafit taas ovat kuusisiipisiä Jumalaa ylistäviä enkeleitä (Jes. 6:1–3). Saatana eli Paholainen on Jumalan tahtoa vastustava langennut enkeli. Hän haluaa sekoittaa ihmisen ja Jumalan välit ja siksi syyttää ihmisiä Jumalan edessä. (Job 1–2 ja Sak. 3). Jeesuksen toiminta ajoi hänet pois taivaasta (Luuk. 10:18), mutta hän edelleen vaikuttaa maailmassa. Muiden kuin Raamatun Jumalan palvominen on lopulta Saatanan palvomista.

Syvemmälle

Raamatun enkeleiden toimintatavat

Jos enkelit on luotu sanansaattajiksi ja erityisesti Jumalan kansan (Raamatussa aluksi Israelin kansan, sitten kaikkien Jeesuksen seuraajien) avuksi, niin millä tavalla he tehtäväänsä hoitavat?

Enkelit toimivat aina Jumalan käskyvallassa. Jumala voi käskeä enkeleitä suojelemaan ja johdattamaan omiaan oikeaan suuntaan. Kun Israelin kansa oli erämaavaelluksellaan kulkemassa kohti luvattua maata, Jumala lähetti heidän avukseen enkelin: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni.” (2. Moos. 23:20–22)

Enkelit voivat tulla myös lohduttamaan ja vahvistamaan omiaan. Profeetta Elia oli käynyt raskaan mutta voitokkaan taistelun epäjumala Baalin profeettoja vastaan, minkä takia hän oli kuninkaan tappouhkauksen kohteena. Hän lähti pakoon ja viimein väsyi ja masentui. ”Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: ’Nouse ja syö!’ Hän katsahti ympärilleen ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle.” (1. Kun 19:5–6)

Jumala voi myös lähettää enkelinsä pelastamaan vaarallisesta tilanteesta. ”Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.” (Ps. 34:7–8)

Enkelit palvovat Jumalaa. Johannes näki ilmestyksessä taivaan ja siellä neljä olentoa. ”Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jota olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin ja öin, nuo olennot lausuivat: ’Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva. – olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti.” (Ilm. 4:8–9) Valtaistuimella istuva on kuningas Jeesus Kristus, ja olennot selvästikin enkeleitä.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Luuk. 1:26–38

”Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi! » Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» Silloin Maria sanoi: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Niin enkeli lähti hänen luotaan.”

1. Nimi Gabriel tarkoittaa ”Jumalan taistelija” tai ”Jumala on voimakas”. Millä tavalla hän osoitti voimansa keskustelussaan Marian kanssa?
2. Enkelin ilmestyminen ihmiselle on Raamatussa aika harvinaista. Miksi nyt tapahtui niin?
3. Millä tavalla Maria suhtautui enkeliin? Mitä itse ajattelisit ja tekisit, jos kohtaisit enkelin?
4. Millaista enkeliuskoa nykyään esiintyy? Miten se eroaa siitä, mitä Raamattu enkeleistä opettaa?
5. Mikä oli Marian näkemän enkelin vierailun tarkoitus?

Matt. 28:1–10

”Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.» Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: »Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.»”

1. Mistä enkeli tuli haudalle? Mitä se kertoo enkeleistä?
2. Miksi naiset eivät kuolleet nähdessään enkelin?
3. Mikä oli enkelin viesti naisille? Miksi sen kertomiseen tarvittiin enkeli?
4. Millaisista enkelien välittämistä viesteistä olet kuullut? Millä tavalla ne eroavat tämän raamatunkertomuksen enkelin viestistä?
5. Minkä esimerkin naiset antavat meille siinä, miten eri tavoin he suhtautuivat enkeliin ja Jeesukseen?

Podcast

4 >