4. Jeesus, Jumala ja ihminen

”Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.”
Room. 1:2–4

Jeesus on aivan ainutlaatuinen henkilö maailmanhistoriassa. Kukaan muu kuin hän ei ole ollut yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Jeesus oli mukana jo maailman luomisessa – häntä ei ole siis luotu, vaan hän on luoja. Kukaan muu kuin hän ei ole ihmiselämän ja kuoleman jälkeen noussut kuolleista ja astunut taivaaseen.

Vanhan testamentin profeetat saivat Jumalalta tietoja Jeesuksesta, tulevasta Messiaasta, jo kauan ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Esimerkiksi hänen neitseellinen syntymänsä Betlehemissä ennustettiin profeettakirjoissa satoja vuosia ennen ensimmäistä joulua. Profeetta Jesaja kertoi jo 700-luvulla eKr. hyvin yksityiskohtaisesti myös siitä, millaisen kuoleman Jeesus tulisi kärsimään (Jes. 53). Jumala ilmoitti näitä lupauksia profeetoilleen, jotka niiden avulla pystyivät lohduttamaan ja rohkaisemaan kansaansa. Kaikki Vanhan testamentin Messias-ennustukset täyttyivät Jeesuksessa. Jumalan Poikana hän oli kuitenkin vielä suurempi Messias-kuningas kuin kukaan osasi odottaa.

Raamatussa on neljä Jeesuksen maanpäällisestä elämästä kertovaa evankeliumia, jotka keskittyvät hänen noin kolme vuotta kestäneeseen toiminta-aikaansa. Se alkoi hänen kasteestaan Jordanilla ja päättyi ristinkuolemaan noin vuonna 30 jKr. Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ja sen jälkeen 40 päivän ajan ilmestyi seuraajilleen, kunnes astui taivaaseen. Jeesus lupasi, että kerran hän palaa kuninkaana takaisin tuomitsemaan maailman ja hakemaan omansa luokseen. Siihen asti jokaisella ihmisellä on mahdollisuus ottaa hänet vastaan omana Vapahtajanaan.

”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”
Fil. 2:5–8

Lyhyesti

Daavidin jälkeläinen / poika

Betlehemissä syntynyt kuningas Daavid hallitsi Israelia 1000–900-luvuilla eKr. Kuninkaaksi tultuaan hän sai Jumalalta lupauksen, että hänen suvustaan tulee kerran syntymään Messias-kuningas. Profeetta Natan ilmoitti Daavidille Jumalan lupauksen: ”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.” (2. Sam. 7:16) Parisataa vuotta myöhemmin profeetta Miika ennusti, että Messias tulisi syntymään Betlehemissä (Miika 5:1) ja profeetta Jesaja kertoi Messiaan syntyvän neitseestä (Jes. 7:14).

Lähes tuhat vuotta Daavidin jälkeen Jeesus syntyi Betlehemissä. Hänen nasaretilainen kasvatti-isänsä Joosef sekä hänen äitinsä Maria olivat Daavidin sukua ja siksi matkustivat suvun syntysijoille Rooman keisarin veroluetteloon ilmoittautumista varten. Myöhemmin Jeesusta kutsuivat Daavidin pojaksi ne, jotka uskoivat hänen olevan Messias. Jeesuksen kuninkuus ei kuitenkaan ollut sellaista, mitä Rooman alaisuudessa elävät juutalaiset Messias-kuninkaalta odottivat. Se oli jotain paljon suurempaa: ihmisten sydänten kuninkuutta, joka koskee kaikkia kansoja. Aivan Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan viimeisen luvun taivasnäyssä, Jeesus edelleen vahvistaa kuuluvansa Daavidin sukuun: ”Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm. 22:16)

Syvemmälle

Jeesuksen historiallisuus

Jeesus ei ollut maan päällä eläessään mikään laajalti tunnettu suurmies, ja siksi hänestä ei ole omana aikanaan Raamatun ulkopuolella kirjoitettu paljoa. Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla vaikuttaneet historioitsijat Josefus, Plinius, Tacitus ja Suetonius kuitenkin mainitsevat Jeesuksen.

Uuden testamentin kirjoitukset ovat parhaiten säilyneitä Jeesuksesta kertovia tekstejä. Ne on kirjoitettu hyvin pian Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, jolloin tapahtumien silminnäkijöitä oli vielä runsaasti elossa. Tällä perusteella niitä voi pitää historiatutkimuksen kriteerien mukaan hyvin luotettavina dokumentteina.

Uuden testamentin tekstejä on säilynyt moninkertaisesti muihin antiikin teksteihin verrattuna. Uuden testamentin vain 20–70 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen kirjoitettuja, 100–200-luvuilta jKr. peräisin olevia Uuden testamentin kopioita on liki 24 000 kappaletta. Vastaavasti esimerkiksi Aleksanteri Suuresta kertovat varhaisimmat tekstilöydöt on kirjoitettu vasta 300–1200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Rooman keisari Julius Caesarista on säilynyt vain 20 tekstiä 1000 vuoden ajalta hänen kuolemansa jälkeen. Kukaan ei silti epäile Aleksanteri Suuren tai Caesarin historiallisuutta. Jeesuksen historiallisuudesta meillä ei pitäisi olla mitään epäilystä.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Joh. 1:9–12

”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.”

1. Mitä kaikkea voi tarkoittaa se, että Jeesus on valo?
2. Millaisia asioita omassa elämässäsi Jeesus on saanut valaista? Miltä se tuntui ja mihin se johti?
3. Mitä ajattelet siitä, että tämä maailma on Jeesuksen oma?
4. Miksi maailma ei tunne Jeesusta? Mistä muualta kuin hänestä ihmiset etsivät valoa?
5. Kuka on Jumalan lapsi? Millä tavalla Jumalan lapseksi tullaan?

Hepr. 2:11–18

”Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:
– Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Hän sanoo myös: – Minä turvaan Herraan,
ja edelleen: – Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä – hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”

1. Mitä ajatuksia sinulle nousee siitä, että Jeesus on veljesi? Miksi Jeesuksen piti tulla ihmiseksi, ihmisten veljeksi?
2. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mielessä on juutalainen temppelipalvelus, jossa papit toimivat kansan ja Jumalan välimiehinä, eli kansan pyhittäjinä. Kuka on jakeen 11 pyhittäjä, ja ketkä ovat pyhitettäviä?
3. Onko kuolemanpelko mielestäsi hyvä vai huono asia? Millä tavalla Jeesus voi vapauttaa ihmisen kuolemanpelosta?
4. Miksi Jeesus joutui kärsimään myös kiusauksia ja koetuksia?
5. Mitä tämä raamatunkohta kertoo enkeleistä?

Podcast

5 >