5. Jeesus: armo ja totuus

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. – Hänen täyteydestään me olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.”

Joh. 1:1–5, 14, 16–17

Jeesus eli ihmisenä tietyssä ajassa ja paikassa, mutta Jumalana hän on ikuinen. Hän siis elää tänäänkin. Siksi onkin tärkeää miettiä myös sitä, mikä Jeesuksen merkitys on meille juuri nyt, omana aikanamme ja omassa elämässämme.

Johannes kuvaa Jeesusta evankeliuminsa alussa jo luomisessa mukana olleeksi, ainutlaatuiseksi valoksi, joka oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesuksen armo ei ole pelkkä armollinen ja hyväksyvä asenne, vaan sen takana on konkreettinen teko, jolla armahdus voi tulla voimaan. Jeesus ansaitsi ristinkuolemallaan meille kaikille vapautuksen syntien rangaistuksesta. Tämä vapaus ja armo on tarjolla jokaiselle ihmiselle tänäänkin, ja saamme sen osaksemme Pyhän Hengen uudistavan voiman kautta. Totuus, jota Jeesus on täynnä, on totuutta juuri tästä Jumalan pelastavasta rakkaudesta. Sitä totuutta katsellessamme huomaamme myös totuuden itsestämme: olemme syntisiä, eli yhteys Jumalan kanssa ja pelastuminen ei ole mahdollista minkään muun kuin Jeesuksen sovitustyön kautta.

Jeesuksen rakkaus on jotain aivan ainutlaatuista. Samanlaista ei voi kokea minkään tai kenenkään muun kautta tai kanssa. Jeesus on kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä meidän luojamme ja tuntee meidät läpikotaisin. Hän on aina valmis antamaan anteeksi syntimme ja ottamaan takaisin luoksensa. Hän haluaa meille vain hyvää ja lupaa olla aina vierellämme ja tukenamme. Hän haluaa johdattaa meitä tässä elämässä oikeaa tietä ja viedä lopulta taivaaseen, jossa saamme olla ikuisesti hänen kanssaan. Kaiken tämän hän antaa meille lahjaksi, ilman mitään omaa ansiotamme. Sen suurempaa rakkautta ei voi olla.

”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.”
Ef. 1:5

Lyhyesti

Rakkaus

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikan kielellä. Termiä ”rakkaus” kuvataan kreikassa monilla eri sanoilla, jotka eivät suomenkielisessä raamatunkäännöksessä tule selkeästi esiin. Kreikan sana ”filos” tarkoittaa ystävänrakkautta, ”eros” sukupuolten välistä vetovoimaa sisältävää rakkautta ja ”agape” jumalallista, täydellistä rakkautta. Jeesus oli täynnä agape-rakkautta, joka kohdistui syntisiin, pahoihin ja hänet torjuviin ihmisiin. Ihmisen rakkaus taas kohdistuu lähinnä siihen, mikä on kaunista ja rakastettavaa ja mistä on itsellemme hyötyä.

Jumalan / Jeesuksen kirkkaus

Kreikan kielessä sana ”kirkkaus” juontaa juurensa sanaan, joka tarkoittaa painavaa tai merkittävää. Raamatussa sanalla kuvataan jotain niin pyhää ja häikäisevää, että luonnostaan ihminen ei voi sitä sokaistumatta katsella. Lopullinen kirkkaus nähdään vasta taivaassa, jonne ihminen voi Jeesuksen sovitustyön kautta päästä.

Jeesusta ihmiset pystyivät kuitenkin katsomaan, vaikka hän oli täynnä Jumalan ja taivaan kirkkautta. Hänessä tuo kirkkaus ja pyhyys otti ihmisen muodon, jotta me ihmiset voisimme ymmärtää ja nähdä, millainen Jumala on. Kirkkaimmin Jumalan olemus loisti Jeesuksen ristinkuolemassa, jolla hän sovitti koko ihmiskunnan synnit. Jumalan kirkkaus ei siis ole sellaista, jota inhimillisin silmin ihailisimme, kuten esimerkiksi kristallien, jalokivien tai tähtien hohdetta. Jumalan kirkkauteen sisältyy aina täydellinen pyhyys ja anteeksiantava rakkaus.

Syvemmälle

Jeesukseen uskominen on Jumalan työtä

Paavali sanoo kirjeessään Titukselle, että ”kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Tit. 3:4–6)

Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan persoona, jonka Jeesus lupasi lähettää omilleen, kun hän itse nousi taivaaseen. Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen seuraajien päälle ensimmäisenä helluntaina. Pyhän Hengen aika, jota edelleen elämme, jatkuu siihen saakka, kun Jeesus palaa takaisin. On valtavaa Jumalan rakkautta ja armoa, että hän lähetti Pyhän Hengen syntiseen maailmaan vaikuttamaan uskoa Jeesukseen, ohjaamaan ja puolustamaan uskovia ja antamaan lahjoja seurakunnalle. Paavali sanookin kirjeessään roomalaisille näin: ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:5)

Jumala on luonut jokaisen ihmisen aivan ainutlaatuiseksi, ja arvostaa ja rakastaa meitä juuri tällaisina persoonina kuin olemme. Hän näkee kuitenkin syntimme, jotka erottavat meidät hänestä. Uudestisyntymisessä Pyhä Henki avaa ihmisen sydämen ymmärtämään, että Jeesus Kristus on Herra ja että vain hänen sovitustyöhönsä turvaten on mahdollista pelastua. Pyhä Henki kääntää katseemme Jeesukseen, joka on jo ansainnut meille pelastuksen.

Jumala tarjoaa ihmiselle mahdollisuutta uudistua ja uudestisyntyä hänen ainoan elämänsä aikana. Uudestisyntymisessä ei siis ole kyse jälleensyntymästä johonkin toiseen persoonaan, vaan tämän ainutkertaisen elämän aikana tapahtuvasta suunnanmuutoksesta: muiden jumaluuksien tai omaan itseen luottamisen sijasta Jeesuksesta tulee henkilökohtaisesti Herrani ja Vapahtajani, jonka totuuden ja armon varassa pääsen kerran taivaaseen.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Joh. 10:1–11

”»Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.»

Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:

»Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.»”

1. Millä tavalla paimen toimii, jotta lampaat luottavat häneen? Millä tavalla Jeesus osoittaa ihmiselle luotettavuutensa?
2. Mitä Jeesus tarkoitti sillä, että hän on myös portti? Mihin tuon portin kautta kuljetaan?
3. Mitä sinulle merkitsee se, että Jeesus tuntee sinut? Tunnetko sinä hänet?
4. Millä tavalla ihmisiä yritetään harhauttaa pois Jeesuksen luota? Keitä ovat Jeesuksen vertauksen varkaat?
5. Millaista on hyvä elämä uushenkisyyden oppien mukaan?
6. Mitä kaikkea sisältää se yltäkylläinen elämä, jota Jeesus omilleen tarjoaa? Oletko sinä saanut kokea sitä?

Room. 5:1–11

”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.”

1. Millä tavalla vastoinkäymisiin yleensä suhtaudutaan? Kenen syyksi ne laitetaan?
2. Miksi Paavali riemuitsee vastoinkäymisistä? Oletko itse joskus kokenut samoin?
3. Mihin sinä olet laittanut toivosi elämäsi aikana? Onko tuo kohde muuttunut?
4. Millainen on Paavalin mukaan totuus ihmisestä, joka ei ole ottanut vastaan Jeesuksen valmistamaa sovitusta? Mitä ajattelet hänen kuvauksestaan?
5. Mitä tämä raamatunkohta kertoo Jeesuksen rakkaudesta?
6. Mitä Jeesuksen Kristuksen valmistama sovitus merkitsee sinulle? Riemuitsetko siitä?

Podcast

6 >