6. Jeesuksen sovitustyö

”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.”
Joh. 10:17–18

”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
1. Joh. 4:9–10

Jeesuksen kuolemaa ristillä voi inhimillisesti katsoen pitää suurena vääryytenä ja väärinkäsityksenä. Kateelliset juutalaisten johtajat lahjoivat yhden opetuslapsista kavaltamaan Jeesuksen ja yllyttivät kansan vaatimaan tälle ristiinnaulitsemisrangaistusta, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää tai pahaa. Jeesuksen seuraajille pitkäperjantain tapahtumat olivat tyrmistyttäviä – eihän tässä näin pitänyt käydä!

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten kehittämä julmin mahdollinen kidutus- ja tappokeino. Moni muukin kärsi ja kuoli ristillä kuten Jeesus, mutta omien rikostensa takia. Jeesus kuoli ristillä koko ihmiskunnan rikkomusten ja syntien takia, vaikka itse oli täysin synnitön. Meidän syntiemme paino teki hänen kuolemastaan niin tuskallisen, että emme pysty sitä edes käsittämään. Fyysinen kärsimys oli sen rinnalla pikku juttu, vaikka toki sekin oli kauheaa.

Jeesuksen keskustelu viereisellä ristillä roikkuvien rikollisten kanssa on koskettava. Toinen heistä pilkkasi Jeesusta, toinen tunnusti Jeesuksen synnittömäksi ja pyysi häneltä apua. Jeesus oli omien kärsimystensä keskellä vielä valmis keskustelemaan ja auttamaan. Sen lisäksi hän rukoili armoa teloittajilleen ja pahoinpitelijöilleen. (Luuk. 23:32–43)

Jeesus oli kertonut kuolemastaan jo aiemmin: hän sanoi antavansa henkensä Isänsä käskystä ja omasta tahdostaan. Jeesuksen kuolema kirkastaa sen, millaista on Jumalan rakkaus: se ei kohdistu hyvään ja rakastettavaan, vaan pahaan ja syntiseen. Jumala on itsessään rakkaus ja Jeesus Jumalan Poikana näytti ristillä, mitä se merkitsee. Jeesus maksoi ristillä meidän syntivelkamme ja ansaitsi meille vapauden ja rauhan Jumalan kanssa. Jeesuksen uhri oli ainutkertainen. Samalla se oli voitto kuolemasta – kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista ja avasi kaikille häneen uskoville tien taivaaseen:

”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu —

Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet —

Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, kukin vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.”

1. Kor. 15: 3–4, 20, 22–23

Lyhyesti

Vanhan testamentin ennustukset Jeesuksen kärsimyksestä

Jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää Jumala oli antanut profeetoille tarkkoja tietoja tulevan Messiaan kärsimyksestä ja kuolemasta. Tunnetuin näistä on Jesajan kirjan luku 53, jossa sanotaan mm. näin: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha — Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, eihän suutansa avannut — Hänet vangittiin, tuomittiin, vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti? (Jes. 53:1–7)

Jopa se, että Jeesuksen vaatteista heitettiin arpaa hänen roikkuessaan ristillä alastomana, oli ennustettu Psalmissa 22. Silti monet juutalaiset kieltäytyivät näkemästä ennustusten täyttymistä, koska Jeesus ei ollut sellainen kuningas, jota he olivat odottaneet.

Vanhan testamentin ennustukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta

Jesajan kirjassa on tarkka kuvaus Jeesuksen kuolemasta: ”Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. – Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. — Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” (Jes. 53:8–9, 11–12)

Kun Jeesus kuoli, hän antoi henkensä. Kukaan ei sitä häneltä ottanut, vaan hän kuoli vapaaehtoisesti sovittaakseen syntimme. Hänet haudattiin Jesajan ennustuksen mukaan rikkaan Joosef Arimatialaisen hautaluolaan, jonka tämä oli teettänyt itseään varten. (Luuk. 23:44–53)

Jesajan profetiassa puhutaan myös Jeesuksen ylösnousemuksesta: ”Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.” (Jes. 53:10–11) Profeetta Hoosea ennusti ylösnousemuksen ajankohdan: ”Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä” (Hoos. 6:2)

Syvemmälle

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen historiallisuus

Jeesuksen kuolema oli todellinen ja sijoittui tiettyyn aikaa ja paikkaan: Jerusalemiin juutalaisten pääsiäisjuhlien aikaan noin vuonna 30. Jeesuksen kuolema on myös todistus hänen ihmisyydestään – hän oli täysi ihminen ja täysi Jumala yhtä aikaa. Tämä ns. kaksiluonto-oppi on todella tärkeä kristilliselle, raamatulliselle uskolle. Jos Jeesus ei olisi ollut ihmisenä täysin synnitön, hän ei olisi voinut kuolla täydellisenä sovitusuhrina ihmisten puolesta. Jos hän ei olisi ollut Jumala, hän olisi kuoltuaan jäänyt hautaan, eikä koko kristinuskoa olisi syntynyt. Ensimmäiset kristityt kutsuivatkin itseään ”ylösnousseen todistajiksi”.

Jeesuksen ajan juutalaisilla oli tapana kerätä jonkin aikaa hautaamisen jälkeen kuolleen henkilön luut ossuaariin eli luuarkkuun ja haudata se uudelleen hautaluolaan. Tällaisia luolia ja arkkuja on löytynyt Jerusalemissa tehdyistä arkeologisista kaivauksista paljon. Yhden Jeesuksen aikaan ajoitetun ossuaarin päällä on nimi ”Kaifas”. Se on siis nimetty Jeesuksen kuolemaan tuominneen ylipapin mukaan ja on todennäköisesti juuri hänen. Jeesuksen haudasta ei kuitenkaan löytynyt ruumista, kun hänen ristiinnaulitsemistaan seuranneet naiset lähtivät sapatin jälkeen häntä voitelemaan, kuten ruumiille oli tapana tehdä. Enkelit ilmoittivat naisille, että Jeesus oli noussut kuolleista. (Luuk. 23:55-24:12)

Miten luotettavana tietoa ylösnousemuksesta voi pitää? Entä jos joku vain varasti Jeesuksen ruumiin? Kun tuota väitettä miettii tarkemmin, se alkaa tuntua erittäin epätodennäköiseltä. Sekä roomalaiset että juutalaisten johtomiehet halusivat olla varmoja Jeesuksen kuolemasta, josta ruumis olisi ollut selkein todiste. Heillä ei olisi ollut mitään motiivia piilottaa sitä. Joskus on väitetty, että opetuslapset vain keksivät ylösnousemuksen ja sen todistamiseksi varastivat Jeesuksen ruumiin ja piilottivat sen. Jeesuksen kuolemaan liittyvien tapahtumien perusteella tämäkin on erittäin epätodennäköistä: haudalle oli asetettu roomalainen aseistettu vartio, jota jo valmiiksi pelokkaat ja lukittujen ovien takana piileskelevät opetuslapset tuskin olisivat uskaltaneet uhmata. Haudalla käytyään opetuslapset olivat aivan ymmällään, eivätkä ollenkaan ymmärtäneet Jeesuksen nousseen kuolleista. Seuraavien 40 päivän aikana he – ja sadat muutkin – saivat kuitenkin nähdä Jeesuksen useampaankin kertaan ja vakuuttua siitä, että hän elää (1. Kor. 15:6). Lähes kaikki opetuslapset tulivat aikanaan kokemaan marttyyrikuoleman vain sen takia, että he todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kuka haluaisi kuolla valheen tähden? Ja syntyisikö valheesta niin suuri liike, että se vielä 2000 vuotta myöhemmin on maailman suurin?

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Luuk. 23:32–47

”Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: »Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.» Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.» Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: »Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.» Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: »Tämä on juutalaisten kuningas.»

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: »Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!» Mutta toinen moitti häntä: »Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.» Ja hän sanoi: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.» Jeesus vastasi: »Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.» Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: »Tämä mies oli todella viaton.»”

1. Jos olisit tullut katsomaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista täysin ulkopuolisena, Jeesusta tuntematta, mihin olisit kiinnittänyt huomiota?
2. Mitä herjaavan rikollisen sanat kertovat ihmisluonnosta? Miten toinen rikollinen osasi viitata Jeesuksen eli taivasten valtakuntaan?
3. Miksi on niin tärkeää uskoa siihen, että Jeesus todella kuoli? Oletko kuullut joitain muita näkemyksiä tuosta tapahtumasta?
4. Mitä auringon pimeneminen klo 12–15 kertoi Jeesuksesta? Entä temppelin väliverhon repeäminen?
5. Roomalaisesta kidutus- ja tappovälineestä rististä tuli kristinuskon symboli. Mitä ristin tapahtumat merkitsevät sinulle? Mitä ajattelet, kun näet ristin?

1. Kor. 15:1–11

”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle
ja sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.”

1. Apostoli Paavali kirjoittaa näitä sanoja 50-luvulla nykyisen Kreikan itärannikolla sijaitsevan Korintin kaupungin kristilliselle seurakunnalle, jonka hän itse oli perustanut. Miksi Paavali kertaa asioita, joita hän on jo puhunut korinttilaisille? Miksi meidänkin pitää kuulla samoja uskon perusasioita kerta toisensa jälkeen?
2. Miksi Jeesuksen ilmestymisten kertaaminen on niin tärkeää?
3. Millä tavalla evankeliumi pidetään puhtaana? Oletko kuullut tai kokenut, että sitä ei ole pidetty sellaisena kuin se Raamatussa on?
4. Miten Paavali oli kehittynyt rohkeaksi lähetystyöntekijäksi? Mikä kaikki siihen vaikutti? Miten hän suhtautui tehtäväänsä?
5. Mihin sinä perustat uskosi ja itsetuntemuksesi? Onko tuo perusta muuttunut elämäsi aikana?

Podcast

7 >