16. Raamattu ja sen lukeminen

”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. ”
Hepr. 4:12

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”
Ps. 119:105

Raamattu on kristittyjen pyhä kirja, tai paremminkin kirjakokoelma. Siinä on 66 kirjaa, ja se jakautuu Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vanha testamentti alkaa ns. alkukertomuksilla maailman luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta. Niiden jälkeen siirrytään tarkkaan historialliseen aikaan: Jumala kutsuu Abrahamin kansansa kantaisäksi noin vuonna 2000 eKr. Vanhan testamentin kirjat seuraavat eri näkökulmista tuon kansan, israelilaisten, vaiheita noin vuoteen 400 eKr. saakka. Uusi testamentti alkaa neljällä evankeliumilla, jotka kertovat Jeesuksen maanpäällisestä elämästä ajanlaskumme kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uuden testamentin loput kirjat kertovat Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeisestä eli alkuseurakunnan ajasta, jolloin evankeliumia lähdettiin levittämään ympäri silloista Rooman valtakuntaa. Uuden testamentin viimeinen kirja, Johanneksen ilmestys, kertoo ajasta, joka on suurelta osin vielä edessämme.

Raamatun kirjat ovat syntyneet yli 1500 vuoden aikana. Vanha testamentti on kirjoitettu lähes kokonaan hepreaksi ja Uusi testamentti kreikaksi. Pyhänä pidetyn tekstin kopiointi tehtiin todella tarkasti, eikä Raamatun tekstiin ole koskaan saanut lisätä mitään. Raamatun teksteistä on löytynyt paljon hyvin vanhoja tekstikopioita. 1940-luvulla löydettiin Kuolleen meren lähistöltä ajanlaskun alkuun ajoitetut Qumranin kääröt. Niiden joukossa oli tekstejä lähes kaikista Vanhan testamentin kirjoista, eikä niissä ollut merkittäviä eroja meidän aikamme Raamatun Vanhan testamentin teksteihin. Uuden testamentin vanhimmat tekstikopiot ovat 100-luvulta. Raamatun kääntäjät käyttävät lähteenään vanhimpia ja luotettavimpina pidettyjä tekstejä. Voimme siis luottaa siihen, että Raamattu on mahdollisimman alkuperäinen, ja jos joitain pieniä muutoksia on aikanaan kopioitsijoiden toimesta vahingossa päässyt syntymään, ne eivät kuitenkaan vaikuta millään tavalla Raamatun ydinsanomaan.

Raamatun tapahtumat sijoittuvat yleisesti tiedettyyn historiaan ja sen tekstit ovat oikeiden, historiallisten ihmisten kirjoittamia, joista useimpien nimet mainitaan ko. kirjassa. Kaikki Raamatun kirjoittajat ovat olleet tavallisia ihmisiä, mutta heidän kirjoittamansa teksti on Pyhän Hengen inspiroimaa. Raamattu on pyhää Jumalan sanaa, koska Jumalan Pyhä Henki on johdattanut sen syntyä. Kyseessä ei siis ole ns. kanavointi, jossa ryhdytään toimimaan yliluonnollisesta maailmasta tulevien viestien välikappaleena. Jumalan Pyhän Henki on kutsunut Raamatun kirjoittajat tehtäväänsä, johtanut sen toteutumista ja antanut siihen tarvittavan viisauden ja voiman.

Raamatusta ei löydy perusteita jälleensyntymälle, vetovoiman laille, energiahoidoille tai muille vastaaville uushenkisille opeille. Sen sijaan Raamattu kuvaa itseään puhtaaksi ja ikuiseksi Jumalan sanaksi, jolla on auktoriteettiasema ihmisen elämässä: ”Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki.” (Ps. 19:9–10); ”Herra, sinun sanasi on ikuinen. Sen luja perusta on taivaassa.” (Ps. 119: 89). Termi ”Jumalan sana” tarkoittaa sitä, että Jumala itse puhuu Raamatun sanan kautta, ja näin hän on tehnytkin vuosisatojen ajan eri kulttuureissa ja aikakausina eläneille ihmisille ja heidän muodostamilleen seurakunnille.

Jeesus on Raamatun keskus. Ilmestyessään kahdelle opetuslapselleen heti ylösnousemuksensa jälkeen ”hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk. 24:27). ”Kirjoitukset” tarkoittaa Vanhaa testamenttia. Jeesus oli mukana jo luomisessa, ja heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala lupasi, että ”naisen siemen” eli Jeesus tulee kerran voittamaan pahan. Läpi Vanhan testamentin voimme nähdä Jumalan pelastussuunnitelman etenevän, ja monien sen henkilöiden elämä on ennakkokuvaa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta. Tällaisia ovat esimerkiksi Egyptiin orjaksi myyty Joosef, joka lopulta pelasti koko sukukuntansa kuolemalta, Mooses, joka johti Jumalan kansan vapauteen Egyptin orjuudesta, ja Joosua, joka vei kansan pitkän erämaavaelluksen jälkeen luvattuun maahan. Myös Vanhan testamentin aikainen uhripalvelus oli ennakkokuvaa Jeesuksen ristillä antamasta uhrista. Profeettakirjoissa ja myös esimerkiksi psalmeissa on tulevasta Messiaasta monia lupauksia, jotka kaikki täyttyivät Jeesuksessa.

Samalla kun tutkimme Raamattua, se myös tutkii meitä. Raamattu ei olekaan self-help -kirja, jonka avulla kehitymme paremmiksi versioiksi itsestämme. Paremminkin Raamattu osoittaa totuudellaan meidät syntisiksi ja monella tavalla langenneiksi ja vajavaisiksi. Raamattu ei myöskään ole aforismikokoelma, josta voimme valita vain mukavalta kuulostavat, itseämme rohkaisevat lauseet ja käyttää niitä, miten haluamme. Raamattu on kokonaisuus, jonka punainen lanka on Jumalan pelastussuunnitelma. Sen sanoma on maailmaa mullistava: Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan sovittamaan kaikkien aikojen kaikki synnit, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Jeesuksen ylösnousemus antoi myös hänen lunastamalleen syntiselle ihmiselle mahdollisuuden kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään Jumalan kanssa. Raamattu on olemassa, jotta ihminen voisi kuulla totuuden itsestään ja Jumalasta ja ymmärtää Jeesuksen sovitustyön merkityksen omalla kohdallaan.

”Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas.”
Ps. 18:31

Lyhyesti

Raamatun eri kirjallisuuslajit ja niiden merkitys

Raamatun kirjakokoelma sisältää erilaisia kirjallisuuden lajeja: historiakirjoja, lakitekstiä, runoutta, profeettakirjoja ja viisauskirjallisuutta. Näillä kaikilla on oma merkityksensä Raamatun kirjakokoelmassa.

Raamatun historiakirjat kuvaavat Jumalan vaikutusta ja tekoja sekä kansakuntien että yksittäisten ihmisten elämässä yli 2000 vuoden aikana (n. 2000 eKr. – n. 70 jKr.) Abrahamin kutsumisesta ensimmäisten kristillisten seurakuntien syntyyn. Niiden tapahtumat voidaan liittää yleiseen historiaan ja maantieteeseen. Arkeologiset löydöt ja muiden kansojen historiankirjoitus ovat vahvistaneet useita Raamatussa kerrottuja tapahtumia. Niiden kuvaukset ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja toiminnastaan tarjoavat kristityille sekä huonoja että hyviä esimerkkejä. Jumalan toiminta historiassa muistuttaa meitä hänen ikuisuudestaan ja kaikkivaltiudestaan ja rohkaisee luottamaan häneen myös omassa elämässämme.

Raamatun lakitekstiä löytyy erityisesti Vanhan testamentin alkupuolelta, jossa Jumala antaa Mooseksen kautta käskyt kansalleen. Tämä laki koski pääosin vain ns. luvatussa maassa asuvia juutalaisia, mutta on osin pätevää moraalilakia myös omana aikanamme. Myös Jeesus ja Uuden testamentin kirjeiden kirjoittajat antoivat sääntöjä, joiden mukaan kristittyjen tulisi elää. Raamatun lakitekstit kertovat meille Jumalan pyhyydestä ja auktoriteetista, mutta myös siitä, että maanpäällinen elämämme on hänelle tärkeää: hän haluaa ihmisten elävän hyvällä omallatunnolla ja osoittavan oikeudenmukaisuutta ja kaikenlaista hyvyyttä toisiaan kohtaan.

Raamatun runoutta löytyy useista Vanhan testamentin kirjoista; Psalmien kirja on täynnä runoja, joita alun perin on myös laulettu. Runomuotoinen teksti jää paremmin mieleen ja runollisten kielikuvien kautta voi ilmaista asioita ja tunteita, joita suorasanaisella tekstillä on vaikea kuvata. Raamatun runoudesta löytyykin tunteidenilmaisua riemukkaasta ylistyksestä raastavaan masennukseen ja kuolemanpelkoon. Samassa tunnetilassa oleva lukija löytää niistä tukea ja lohtua. Raamatun runous viestii vahvasti ja luovasti myös Jumalasta ja hänen todellisuudestaan ja teoistaan.

Raamatun viisauskirjallisuutta löytyy esimerkiksi Sananlaskujen kirjasta. Viisaus ei Raamatun mukaan ole älykkyyttä, vaan Jumalan kunnioittamista ja hänen Raamatussa antamiensa ohjeiden mukaan elämistä. Siitä seuraa hyvää myös arkiseen elämäämme ja ihmissuhteisiimme. Mekin voimme yhä viisastua Raamatun viisaudesta.

Raamatun profeettakirjoissa ei ennusteta vain tulevaa, vaan ennen kaikkea muistutetaan Jumalan teoista historiassa ja kehotetaan Jumalan mielen mukaiseen elämään. Profeetat vaikuttivat erityisesti aikoina, jolloin Jumalan kansa johtajineen alkoi palvoa epäjumalia, sortaa heikkoja ja köyhiä ja toimittaa jumalanpalvelusta ylpeästi ja rutiininomaisesti. Tällaisen toiminnan seuraukset olivat synkkiä. Mutta profeetat ennustivat myös tulevasta Messias-kuninkaasta ja täydellisestä rauhanajasta – eli Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Uuden testamentin viimeinen kirja, Johanneksen ilmestys, kertoo kuvakielellä tapahtumista, jotka ovat vielä edessä. Kaikkien profeettakirjojen tarkoitus on kääntää sydämemme ottamaan Jumalan sana vakavasti ja opettaa luottamusta häneen, nyt ja tulevaisuudessa.

Laki ja evankeliumi Raamatussa

Maanpäällistä elämäämme ja Jumalan palvelemista koskevia ohjeita ja käskyjä kutsutaan Raamatussa laiksi. Lakia löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamentista, ja meidän tulisi elää sen mukaan (Vanhan testamentin uhripalvelukseen tai erityisesti Israelin kansaa koskevia käskyjä lukuun ottamatta). Jeesuksenkin opetukset ovat siis usein lakia. Raamatun laki vie meidät nöyrälle paikalle: kukaan meistä ei pysty täyttämään sitä.

Evankeliumi eli ilosanoma tarkoittaa kaikkea sitä, mitä Jumala tekee hyväksemme ilman mitään ansioitamme. Erityisesti Jeesuksen sovitustyö ristillä ja ylösnousemus, eli voitto kuolemasta, ovat se evankeliumi, johon uskomalla syntinen ihminen voi pelastua ja päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä evankeliumia on kerrottu jo 2000 vuoden ajan ja se on kristillisen kirkon uskon perusta.

Paavali pohti Raamatun lain ja Jeesuksen pelastustyön suhdetta kristityn elämässä, ja kirjoitti näin: ”Ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä me emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Jeesukseen. — Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Gal. 3:22–26; 4:13–14)

Raamatun mukaan meidät siis pelastaa yksin evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään. Emme voi tehdä itse mitään pelastuaksemme. Meidän roolimme on myöntää syyllisyytemme ja vastata Jeesukselle: ”Herra, olen syntinen, tahdon tulla pelastetuksi.” Jumala tahtoo ihmiselle vain hyvää, ja siksi hän kehottaa ihmisiä elämään hänen Raamatussa antamiensa ohjeiden mukaan. Kristityn tulisi kunnioittaa Jumalaa, yrittää noudattaa parhaansa mukaan Raamatun lakia ja elää muiden ihmisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Kun siinä epäonnistuu, saa aina pyytää syntejään anteeksi – ja Jumala on Jeesuksen sovitustyön tähden luvannut antaa ne anteeksi. Paitsi kristityksi tuleminen myös kristittynä eläminen tapahtuu siis täysin Jumalan armon varassa.

Syvemmälle

Miksi ja miten lukea Raamattua?

Raamattua voi lukea vain mielenkiintoisena kirjallisuutena tai hyvän elämän oppaana, mutta sellaiseksi sitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu. Jumala on antanut meille Raamatun, oman sanansa, jotta oppisimme tuntemaan hänet ja tietämään, mitä hän meistä ajattelee. Vain Raamatun sanan kautta voimme ymmärtää, kuka Jeesus on ja mitä hänen ristillä meille ansaitsemansa pelastus merkitsee.

Jumalan lupaukset ja todellisuus unohtuvat helposti, jollei niitä tutki Raamatusta. Raamattua kannattaakin lukea säännöllisesti rukoillen ja Jumalaa kuunnellen. Raamatun sana auttaa tekemään elämässä oikeita päätöksiä ja osoittaa väärään suuntaan menevien teiden vaarat. Raamattu tarjoaa myös upeaa vertaistukea ja lohdutusta erilaisiin elämäntilanteisiin, antaa turvaa ja ikuisen toivon: ”Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.” (Ps. 119:114).

Pietari kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (1. Piet. 5:8) Sekä Jeesus että apostolit kehottivat kristittyjä valvomaan eli pysymään uskossa. Se on mahdotonta ilman Jumalan sanaa, joka ravitsee ja vahvistaa uskoamme ja muistuttaa meitä Jumalan lupauksista. Jumalan vastustaja Paholainen saa helpommin otteen ihmisestä, joka ei ole kiinnittynyt Jumalan sanaan. Hengellisessä taistelussa Raamattu onkin vahvin ase pahaa vastaan. Paavali neuvoi efesolaisia: ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jota voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. — Ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.” (Ef. 6:11, 17)

Joku on sanonut, että Raamatun lukemisessa on tärkeintä sen lukeminen. Jokainen voi etsiä itselleen sellaisen tavan lukea – tai kuunnella! –, joka sopii omaan elämänrytmiin. Tärkeintä on, että lukeminen on säännöllistä, ja että lukee myös kokonaisuuksia, esimerkiksi Raamatun kirjoja, alusta loppuun.

Jos ei ole koskaan ennen avannut Raamattua, sen lukeminen kannattaa aloittaa Uudesta testamentista. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumi ja sen jatko-osa Apostolien teot antavat hienon kuvan Jeesuksen ja ensimmäisten kristittyjen elämästä. Sen jälkeen voi lukea muutkin evankeliumit, joissa jokaisessa on omanlaisensa näkökulma Jeesukseen ja jotka näin täydentävät toisiaan. Raamatun ensimmäinen kirja, 1. Mooseksen kirja, on myös hyvin mielenkiintoinen kertoessaan ihmisen ja Jumalan kansan alkuvaiheista. Psalmien kirjasta löytyy hienoja rukouksia, joihin voi yhtyä. Uuden testamentin kirjeissä kerrataan kristinuskon perusasioita ja niissä on myös tärkeitä ohjeita kristittynä elämiseen.

Jotkut lukevat Raamatun läpi alusta loppuun. Monilla tuo projekti on kuitenkin tyssännyt Vanhan testamentin pitkiin sukuluetteloihin ja lakiteksteihin, joita on vaikea ymmärtää ilman selitystä. Ne voi kuitenkin ihan huoletta hypätä yli – tärkeintä on lukemisen jatkaminen jostain mielekkäästä kohdasta. Toinen vaihtoehto on hankkia selitystä niihin kohtiin, joita ei ymmärrä. Esimerkiksi kotiin tilattavassa raamatunlukuopas Hetkisessä käydään koko Raamattu läpi pieninä jaksoina, ja jokaiseen lukukohtaan on laadittu lyhyt selitysteksti. Jos haluaa saada yleiskuvan koko Raamatusta vähän nopeammin, voi lukea netistä tai kuunnella podcastina RaamattuStartin 100 raamatunkohtaa ja niihin liittyvän lisämateriaalin.

Joillekin sopii Raamatun lukeminen heti aamulla, jotkut taas ottavat siihen jonkun toisen hetken päivästä. Tärkeintä on pienikin pysähtyminen ja hiljentyminen Raamatun kanssa rukoillen, jotta pystyy myös kuulostelemaan, mitä Jumala ehkä haluaa luetun kohdan kautta sanoa. Lyhytkin säännöllinen raamatunlukuhetki ravitsee hengellisesti, koska Pyhä Henki on läsnä Raamatun sanaa luettaessa. Hän selittää ja avaa sydäntämme ymmärtämään lukemaamme. Raamattua kannattaakin aina lukea rukoillen.

Paitsi itsekseen hiljentyen, Raamattua on mahdollisuuksien mukaan hyvä lukea myös yhdessä toisten kanssa esimerkiksi raamatturyhmissä. Jumala puhuu sanassaan ihmisille eri tavoin, ja on hienoa jakaa ajatuksia ja oppia toisilta uusia näkökulmia Raamatun teksteihin. Jos sopivaa raamatturyhmää ei löydy lähiseudulta, sellaisen voi itsekin perustaa. Raamatunlukijain Liiton sivuilta löytyy monia valmiita materiaalikokonaisuuksia raamatturyhmille, ja raamatunlukuopas Hetkisessäkin on sunnuntaiteksteihin liitetty keskustelukysymyksiä, joiden avulla voi vetää raamatturyhmää. Myös tämän sivuston ”Yksin tai yhdessä pohdittavaksi” -kysymyssarjoja voi käyttää raamatturyhmäkeskustelujen pohjana.

Yksin tai yhdessä pohdittavaksi

Ap. t. 20:28–32

”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä.

Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

1. Mikä ja millainen seurakunta on tämän raamatunkohdan perusteella?
2. Millaisia kristittyjäkin harhauttavia totuudenvastaisia oppeja olet kohdannut? Mikä niiden päämäärä on ollut?
3. Paavali oli kolme vuotta opettanut efesolaisia kristittyjä. Millä tavalla opetus jatkui nyt, kun hänen piti lähteä muualle?
4. Mitä Raamattu ja sen sanoma merkitsee sinulle? Milloin ja miksi aloit lukea Raamattua?
5. Mitä tarkoittaa se, että Raamatun sana on ”Jumalan armon sana” ja antaa meille ”perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa”?

2. Tim. 3:14–17

”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”

1. Keneltä ja mitä Timoteus (jolle Paavali tämän kirjeen kirjoitti) oli oppinut Raamatusta?
2. Kuka on opettanut sinulle Raamattua?
3. Millaisiin raamatunopettajiin voi luottaa? Oletko kuullut väärää opetusta Raamatusta – millaista?
4. Miten Paavali kehottaa suhtautumaan Raamatun sanaan?
5. Mikä vaikutus Raamatun lukemisella on ollut omassa elämässäsi? Tai jos olet vasta aloittamassa Raamatun lukemista, millaisen toivoisit sen vaikutuksen olevan?

17 >